Ilmansaasteuhkilta suojaa tarvitsevien koirien ongelman ratkaiseminen on ollut tärkeä aihe sotilasjohtajille koko 20-luvun ja nykyiselle 21-luvulle asti. Suurin huolenaihe sotilasjohtajille on ollut taistelukentällä käytetyt kemialliset myrkyt, jotka vaikuttavat ihmissotilaisiin ja koirien palveluseläimiin.
Sotilaskoirien kaasunaamarien käyttö juontaa juurensa ensimmäisestä maailmansodasta. Kemiallinen sodankäynti oli yleistä haudoissa, eivätkä sotilaat olleet ainoita, jotka kärsivät. Sotilaskoiria käytettiin eri tarkoituksiin, kuten vartiotehtäviin, lähettipalvelukseen ja tiedusteluihin, ja ne olivat alttiita samojen kemiallisten aineiden vaikutuksille kuin niiden ihmisten käsittelijät.
Niiden suojelemiseksi kaasunaamarit kehitettiin erityisesti koirille, ja ne otettiin käyttöön sodan aikana. Nämä naamarit peittivät koiran nenän ja suun suojaten niitä myrkyllisiltä kaasuilta. Sotilaskoirien kaasunaamarien käyttö jatkuu tähän päivään asti, sillä ne ovat edelleen tärkeä osa sotilasoperaatioita erilaisissa konflikteissa ympäri maailmaa.
Sotilaiden taistelukentällä tapahtuvan kemiallisen sodankäynnin ongelman ratkaisemiseksi armeijassa palveleville koirille on aina ollut mukautuvaa innovaatiota. Kuinka voimme tehokkaasti huolehtia näiden koirien tarpeista myrkyllisen kemiallisen sodankäynnin kriisissä?
Tässä on kokoelma historiallisia kuvia asepalveluskoirat, jotka käyttävät erilaisia kaasunaamareita suojellakseen heitä näiltä uhilta. Koirien kaasu- tai kemialliset naamarit ovat edelleen innovaatioalue sotilasjohtajille ympäri maailmaa.
